Poikatyttöpoikatyyppi

Marja Björk: Poika, Like 2013. Kansi: Tommi Tukiainen.

Marja Björkin ytimekkäästi nimetty Poika kertoo Marionista, Makesta, joka on tytön ruumiiseen syntynyt poika.

”Joka ilta me luettiin Levolle lasken luojani – iltarukous. Kun mutsi oli lähtenyt meidän huoneesta, Aaron ja minä rukoiltiin vielä lisäiltarukous. Aaron kertoi meitä taivaasta katselevalle faijalle omat asiansa, minä rukoilin että minulle kasvaisi yön aikana pippeli.” s. 14.

Marion, eli Makke, kuvaa minäkertojana elämäänsä, jossa hän ei ensin ymmärrä ympäristönsä vaatimuksia tyttöasioista ja ymmärrettyään ei halua asettua näihin raameihin – hänhän on poika! Tarina alkaa siitä, kun Makke on kolmevuotias, ja eniten kerronnassa keskitytään esipuberteetin ja murrosiän aikaisiin tapahtumiin: järjettömään kapinaan ja koheltamiseen. Kerronnan puhekielisyyteen taipuvaisuus tuo päähenkilön lähelle, mutta toisaalta lyhytsanaisuus ja se, ettei asioihin paneuduta koskaan kovin pitkäksi aikaa, tekee lukukokemuksesta hieman katkonaisen ja ristiriitaisen, mutta ristiriitainen on päähenkilön elämäkin. Päähenkilön ahdistus tuodaan kuitenkin esille monessa kohtaa – koulu menee huonosti, ympäristön, äidin ja veljen kanssa Makke ottaa yhteen, paitsi silloin, kun hän sulkeutuu kahdeksi vuodeksi huoneeseensa haisemaan. Nuoren itseltään kadoksissa olevan henkilön ahdistus tai kummastus onkin tärkeä teema teoksessa. Ehkä tosiaan kukaan, joka samassa tilanteessa ei ole ollut, ei voisi samaistua Maken tilanteeseen, mutta epämääräiseen oloon voi – kysymykseen siitä, kuka tai mikä oikeastaan olen, tai kuka saan olla.

 

Aihe on tärkeä, koska se on niin monelle vieras.

”Tiesin, että olin erilainen, ja tiesin, että transsukupuolisuudesta käytiin keskustelua, siitä oli lehdissä ja televisiossa. Mutta en ollut käsittänyt, että se tarkoitti minua. Minusta minä olin mies. Poika. Mies, jolla ei ollut munia. Olin ajatellut, että transsukupuoliset olivat joitakin muita, transuja.” s. 172.

Makken kummastus tuodaan esille, mutta niin tuodaan myös hänen ympärillään olevien ihmisten ennakkoluulot ja tarve saada tyttö asettumaan rooliinsa. Onneksi tämän fiktiivisen henkilön ympärillä on myös ihmisiä, jotka hyväksyvät hänet (vaikka eivät välttämättä hänen sukupuoltaan) ja ottavat vastaan hyvänä tyyppinä. Ysiluokan luokanvalvoja kutsuu todistusta hakemaan Makkena, äidin kampaajaystävä suostuu leikkaamaan oikeanlaisen tukan (”Hiukset!” huutaa pikku Marion), ripariohjaaja ohjaa suihkuun ei tyttöjen eikä poikienkaan vuorolla ja lopulta äiti on se henkilö, joka osaa antaa nimen Maken omana itsenään olemiselle. Tämän kirjan merkitys on siinä, että luettuaan tämän tarinan useampi nuori osaa ehkä nähdä ihmisen ihmisenä ennemmin kuin jonkin sukupuolen edustajana, niin kuin Makken kaverit osaavat, vaikka kai ajattelevatkin Maken olevan ensisijaisesti poika. Niin kuin hän onkin, alusta saakka.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Poikatyttöpoikatyyppi

  1. Paluuviite: Hyppy nuortenkirjallisuuteen | Kaikkia värejä

  2. Paluuviite: Vuoden 2016 nuortenkirjahelmiä | Kaikkia värejä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s