Henni Kitti: Elävän näköiset, 2014, WSOY. 346 sivua, lainattu kirjastosta.
Henni Kitin Elävän näköisistä voisi kirjoittaa tarkasti, niin kuin hän kirjoittaa henkilöistään. Myös miljöökuvaus on paikoin tarkkaa, ja päähenkilöiden kotiseutu, jokilaakson seutu, piirtyy kuvaksi, mutta minä vaivun tunnelmoimaan, en uskalla kirjoittaa liikaa, koska teoksen viehättävyys perustuu siihen, miten asioista kerrotaan aina vain hieman, joskus jokin asia jää salaisuudeksi, ja silti henkilöiden tarina etenee. Henkilöt ovat välillä lähellä, pääosin etäällä toisistaan, maantieteellisesti ja henkisesti. He eivät tiedä toisistaan kaikkea, eikä lukijakaan heistä, mutta tarpeeksi kuitenkin.
Elävän näköiset kertoo suvun tai perheen tarinaa, mutta keskittyy yksilöihin ja heidän erikoisiin tapoihin tarkastella maailmaa. On Alfred, jonka silmissä Torniojoki vaihtaa suuntaa. On Aleksandra, joka viehtyy luonnon ja elämän toisintamiseen kipsivalujen avulla ja joka tekee kuolleista eläimistä elävän näköisiä. On Anders, Alfredin pojanpoika, ja on Santeri, Aleksandran poika. On koiriakin, Alfredin Peni ja Santerin Lady, ja ihminen-koira, Santeri lapsena.
Vaikka kuvataan perheitä ja ystävyyksiä, ovat henkilöt etäällä toisistaan. Vuoropuhelua murteellisine muotoineen on vähän, kun henkilöhahmot suuntaavat ajatuksensa omiin erikoisaloihinsa. Mielenkiintoista on lukea ensin lapsi-Aleksandran luontoaarrekokoelmista ja sitten aikuisen Aleksandran eläintentäyttäjän työstä, jota on tarkoin kuvattu, ja lukijana pääsen tarkastelemaan tätä itselle täysin vierasta. Seuraavalla visiitillä Luonnontieteellisessä museossa katson uudella tavalla ”elävän näköisiä”. Santerin mielenkiinto suuntautuu maailmankaikkeuden ihmeisiin, ja hän suuntaa tähtitieteen opintoihin. Aleksandran ja Santerin äiti-lapsi-suhde on etäinen Santerin aikuistuttua, etäisyydet kasvavat. Ihmisiä tärkeämpiä ovat Aleksandralle eläimet ja niiden täyttäminen.
Aika tarinassa lipuu kuin vesi joessa, välillä ryöppynä, kuukausia kerralla, välillä hidastetaan yksityiskohtiin. Aikaa kuluukin: 1950-luvulta kuljetaan nykypäivään välillä Alfredin, pääosin Aleksandran, hieman Andersin ja loppupuolella paljon Santerin näkökulmasta. Henkilöt ovat tärkeitä, ei ehkä niinkään se, mitä tapahtuu.
Kaikkia värejä 
Haluaisin lukea tämän, kunhan se kirjastosta tulisi vastaan. Jostain syystä meinaan kirjan aina unohtaa -siitä ei kovin usein näe arvioita, jotta teos muistuisi mieleen. Pitääkin kirjoittaa tämä lukulistalle ylös. Arviosi perusteella Kitin esikoisteos voisi olla minunlaiseni. 🙂
TykkääTykkää
Hei, ja kiitos kommentistasi! Mä tosiaan pidin tästä, mutta ehkä Elävän näköiset jäi muiden esikoisten varjoon, kun viime vuonna ilmeistyi niin paljon huippuja.
TykkääTykkää
Paluuviite: Lukuhaaste ohjaa uusiin lukusuuntiin | Kaikkia värejä