Blogistanian kesälukumaraton 6

Mietin pitkään, osallistunko ollenkaan kesän toiseen lukumaratoniin, kun aloitus uudessa työssä vei kesällä kerätyt voimat. Mutta mikäpä rentouttaisi paremmin kuin hyvän kirjan lukeminen riippumatossa?

Ilmoittautuminen tehty Oksan hyllyltä -blogiin, luettavaa valikoitu varmaankin ihan liikaa, puoliso lähetetty kauppaan – ja perinteisesti lupauduin illaksi taas leffaseuraksi, mutta ehkä sitä hetken voi olla edes hieman sosiaalinen.

Hyllystä valikoitui pääasiassa pian erääntyviä lainoja (Hotakaisen Buster Keaton, Pärttyli Rinteen Viimeinen sana ja Jari Järvelän Tyttö ja pommi), lasten- ja nuortenosastolta Aleksi Delikouraksen Nörtti ja David Walliamsin Herra Lemu, syyskuun lukupiiriin luettava Helinä Rautavaaran elämäkerta sekä ilmeisen ikuisesti kesken oleva Diiva. Siitä aloitan ja jatkan. Nuo nuortenkirjat saattavat jäädä lukematta, ellen saa jälkikasvua mukaan (viimeksihän poika olisi halunnut osallistua, mutta jalkapallo taisi viedä voiton).

Kello 20.20 vihdoin aloitan: kupillinen vihreää teetä ja Diiva sivulla 312. Ilta-aurinko yltää vielä varpaisiin, kun loikoilen parvekkeella riippumatossa.

Perjantai-ilta: Diiva eteni 51 sivua. Luin parvekkeella ja kuuntelin liikenteen vähenemistä. Jalkapallokentältä kuuluivat  pillinvihellykset ja etäiset huudot. Pojalle luin Herra Lemua puolitoista lukua ääneen ja jatkoin siitä sivulle 110. Sitten nukahdin ja nukuin yhdeksän tuntia. Illan saldo sivuina 162.

Lauantaiaamupäivä: Aamulla jatkoin Diivan parissa 78 sivua, pidin siivoustauon ja jatkoin lounaan jälkeen Herra Lemun lukemista. Kylläpä voi lukeminenkin olla hikistä puuhaa! Luin taas parvekkeella riippumatossa, mutta pakenin hellettä lopulta sisälle. Kello 13.30 luettuna 357 sivua.

Iltapäivä & ilta: Nukuin päivätorkut ja tartuin Tyttö ja pommi -jännäriin. Lähdin bussilla Itikseen synttäri- ja häälahjaostoksille ja  jämähdin bussista jäätyäni kadulle lukemaan, kun en olisi malttanut keskeyttää! Reissun jälkeen luin vielä riippumatossa, jätin saunavuoronkin välistä ja maltoin keskeyttää lukemisen vain kerran (rakas puolisoni oli laittanut ihanan illallisen), ennen kuin aurinko oli siirtynyt liian matalalle lämmittääkseen lukijan viluvarpaita. Kahdeksaan mennessä olin sivulla 210, mutta olihan kirja luettava loppuun, viimeiset sivut sisätiloissa vilttiin kääriytyneenä. Olen rakastunut!

Lukumaratonissa sivuja kertyi 567, ja jälkimainingeissa vielä 51 sivua Tyttöä ja pommia sekä 40 sivua Herra Lemua. Monta kirjaa jäi vielä avaamatta, mutta ensi viikolla saatan viettää taas aikaa riippumatossa. Tämän lukumaratonin ansiosta sain kerättyä talteen kesän lämpöä, ja taisinpa saada perheenikin innostumaan lukemisesta – Tyttö ja pommi alkoi kiinnostaa miestä (”Siis luitko sä tuon kirjan vaan tänään?”) ja Herra Lemuahan jo luimme ja kikattelimme yhdessä 11-vuotiaan kanssa. Vähän on pojalla toki kirittävää, mutta voimmepa lukea viimeiset luvut yhdessä.

Erityiskiitos maratonin emännälle ja tietysti teille lukijoille! Nyt lähden tutkailemaan, mitäs muut ovat lukeneet.