Talvi-iltain lukumaraton 2017

img_1835

Klassikkojen lumoissa -blogin Lukumato innostaa ihanaan lukunautiskeluun. Lukumaratonin säännöt ovat perinteiset, eli  24 tunnin aikana luetaan mahdollisuuksien mukaan paljon tai vielä enemmän, mutta maratonin voi tällä kertaa ajoittaa mille tahansa päivälle vuoden 2017 ensimmäisellä viikolla. Luetut raportoidaan tuonne Klassikkojen lumoissa -blogiin, josta siis voi käydä lukemassa säännöt (ja jossa voi ilmoittautua mukaan).

Aion lueskella hitaaseen tahtiin, pitää taukoja liikkuen, juoda paljon teetä ja katsoa myös odottamaani tv-sarjaa (hieman kirjallista sellaista, nimittäin Monika Fagerholmin romaanin pohjalta tehtyä).

Maratonia varten keräilin hyllystä lukuvuoroaan odottavia teoksia, mutta keskeneräinen Mätä pitää varmaankin lukea ensin. Tämän pikkutiiliskiven lisäksi kasasta löytyy niin novelleja, lasten- ja nuortenkirjallisuutta kuin yksi dekkarikin. Äänikirja ulkoilmalueskelua varten on myös ladattuna (siitä en tosin voi laskea sivuja).

img_1836

Kirjakasan takana piileskelee viimeinen joulusuklaarasia…

Aion aloittaa klo tänään klo 17.30 ja lukea ainakin illan ja huomisen aamupäivän. Päivitän tänne lukemisiani ja tunnelmia maratonin varrelta ja varmaankin lueskelen myös muiden maratonpostauksia ja vuosikatsauksia kirjablogeissa, mutta muuten yritän pysytellä erossa somesta.

Sunnuntai 1.1.2017 klo 17.40:

Jouduin järjestelemään aloituspaikkani uudestaan ja siirtymään olohuoneesta puoliskon Kummisetä-maratonin melskeestä, joten maraton alkaa hieman suunniteltua myöhemmin. Tartun turvalliseen Mätään, jonka seurassa kulunee tunti jos toinenkin…

1.1.2017 klo 21.10:

Yli kaksi tuntia hujahtikin fantasiamaailmassa, mutta sängyllä pötköttely alkoi väsyttää. Siirryn hetkeksi Lola ylösalaisin -sarjan pariin, ja jatkan lukemista ehkä vasta aamulla.

Sivuja luettuna 175.

 

2.1.2017 klo 8.50

Iltamyöhällä kömmin vielä sohvalle lueskelemaan tv-sarjan aloitusosan jälkeen. Teki mieli kaivaa Fagerholmin romaani hyllystä, päästä siihen outoon tunnelmaan. Ehkä sarjassakin vielä päästään…

Maratonin hienoin hetki tapahtui jo: poika könysi huoneestaan, ja kysyi, saisiko hänkin vielä lukea (mitäköhän siihen voi vastata…). Siinä sitten käperryimme sohvaan, ja poika vähän väliä kommentoi lukemaansa – esimerkiksi kehumalla kirjaansa.

Luettuja sivuja 252. Mätä ei ole aivan yhtä kiehtova kuin Odininlapsi, ja yritän päästä yli muutamasta minua häiritsevästä seikasta… Tietysti on selvitettävä, mitä Hirkalle ja Yminmaalle käy!

2.1.2017 Perun puheeni! Mätä kietoi minut valtaansa, vaikka meinasin tuskastua vaihtuviin paikkoihin, juonitteluihin, hienoiseen toisteisuuteen. Aamupäivä vietetty siis kulkien kohti Korpinkehiä, valtapelejä ja vaihtoehtoja pohdiskellen. Sarjan päähenkilöstä pidän todellakin, ja hahmojen arvaamattomuus on myös kiehtovaa. Selailin kirjavalintojani ja päädyin siihen, että fantasia saa hetkeksi riittää.

Sivuja 365.

 

2.1.2017 klo 13.45

Selailin vanhoja kirjoituksiani lukumaratoneista ja lukusuunnitelmista, ja muistin unohtaneeni keväällä saamani aarteen, Säkeilyvaaran. Se on huippu! Olenkin alkuiltapäivästä käpertynyt persoonallisten (runo-)esseiden ja mainioiden runojen keskelle, sainpa jopa puolison pohdiskelemaan Eino Leinon hiihtäjähahmoa luettuani runon ääneen. Silvia Hosseinin essee runosta on hykerryttävä! Olenpa yllättänyt itseni – siitä on kauan, kun olen lukenut runoja, eikä esseekokoelmiakaan ole lukuhistoriassani montaa. Ja olen innoissani!

Ulkona sataa lunta. Lähden kohta tammikuun hämärään päivään kävelytauolle. Nyt luettuja sivuja on 465. Olen tyytyväinen, jos ylitän 500 sivua, vaikka toisaalta olen enemmän kuin tyytyväinen jo nyt. Hyvä päivä.

img_1837

2.1.2017 klo 16.10

Kävely venähti, tosin ehdin kuunnella 50 minuuttia ensimmäistä Harry Hole -dekkaria. En tiedä, miksi lukuisista suositteluista huolimatta en ole tutustunut tähän sarjaan, mutta nyt annan sille mahdollisuuden. Lepakkomiehessä Harry lennähtää Australiaan, ja tuntuu hauskan ristiriitaiselta kuunnella tarinaa tuolla lumisateessa. Romaanissa on paljon vuoropuhelua, eikä se siksi ole äänikirjana niin toimiva kuin luettuna, mutta verkkaista tapahtumattomuutta on helppo seurata.

Nyt vielä runoja, esseitä ja ehkäpä yksi novelli. Olen saavuttanut tavoitteeni: nyt luettuna 507 sivua (50 min. äänikirjaa).

 

2.1.2017, viimeisten lukuhetkien tunnelmat & yhteenveto

Luin vielä kuusi runoa ja samoin kuusi miniesseetä Säkeilyvaarasta (30 sivua) ja aloitin Alice Munron Kerjäläistytön. Kyseessä on kertomuskokoelma, mutta ilmeisesti teos onkin ennemmin romaani, ja nyt ensimmäisen kertomuksen luettuani tiedän jo jonkin verran päähenkilö Rosesta, josta tarina kertoo. Tässä on jotain samaa kuin kesällä lukemassani Munron Karkulaisessa: kokonaisuus muodostuu hiljalleen, kun välillä keskitytään yksityiskohtiin, välillä harpataan ajassa eikä liikoja  selitellä. Karkulaisessa kolme novellia muodostivat samasta henkilöstä kertovan kokonaisuuden, ja niistä kirjoitinkin Julieta-elokuvaa tarkastellessani.

Säkeilyvaaraan palaan myöhemmin, mutta nyt jo suosittelen! Esseet ovat tavallaan kepeitä mutta hyvinkin tarkkanäköisiä, ja lukija säästyy liialliselta analyysisanastolta – runojen annetaan kukoistaa, samoin niiden herättämien tuntemusten ja muistojen, ja kirjoittajat antavat   henkilökohtaisenkin näkyä. Siispä myös niin runoja lukemattomat kuin Runousopeille allergisoituneet uskaltavat tähän tarttua!

Ja sitten se yhteenveto:

Kirjat, joita luin:

Siri Pettersen: Mätä (osittain, 359 sivua)

Satu Grünthal: Säkeilyvaara (osia, 173 sivua 233:sta)

Alice Munro: Kerjäläistyttö (31 sivua)

Jo Nesbø: Lepakkomies (äänikirja, 50 min.)

 

Sivumäärä: 563, josta 390 sivua proosaa ja 173 sivua runoja & miniesseitä.

Äänikirjan kuuntelua 50 minuuttia.

Onnenhetki: Yöllinen lukuhetki pojan kanssa.

Lukumaratonin positiivinen vaikutus lähipiiriin: altistuminen runolle.

Lukumaratonin muut hyvät puolet: (mm.) Säkeilyvaaran ja runoinnon löytyminen ja hyvät yöunet.

Seuraavaksi onkin pidettävä yksityinen kirjoitusmaraton…

 

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Talvi-iltain lukumaraton 2017

  1. Lukuintoa sinulle! Mätä onkin varmasti hyvä maratonkirja. Minulla ko. trilogian avausosa etene aika vauhdikkaasti, vaikka paksu kirja sekin oli. Sen pidemmälle en ole sarjaa lukenut, joten on kiva kuulla mitä tykkäät Mädästä.

    Tykkää

    • Kiitos! Mätä etenee 🙂 Ajattelin kirjoittaa noista molemmista, kunhan maltan. Kolmaskin osa on jo varauksessa, mutta sitä en ehkä tässä lomalla enää ehdi ahmaista…

      Tykkää

  2. Tuo Säkeilyvaara on kyllä hyvä. Sitä oli ilo lukea. Luen aika paljon runoja ja runoteoriaa/historiaa, mutta tuo oli jotenkin freesin oloinen kokoelma kirjoituksia. Ja taisin suositella sitä joillekin lähipiirin ihmisille, jotka väittävät että runot ovat vaikeita. 😉 / Mä mietin, että jos esimerkiksi koulussa ei käsitellä nykyrunoutta lainkaan ja kannusteta lukemaan runoja rohkeasti omalla tavallaan, niin etäiseksi runous voi helposti jäädä.

    Tykkää

    • Tykkään Säkeilyvaarasta tosi paljon! Mietinkin, että siitä voisi jonkin miniesseen lukea yhdeksäsluokkalaisille, kun ysillä käydään kirjallisuushistoriaa ja luetaan runojakin. Tämä teos kyllä rohkaisee runon pariin!

      Liked by 1 henkilö

  3. Voisitko vielä lisätä yhteenvetoon tiedot kirjoista, jotka luit ja merkinnän luitko ne osittain vai kokonaan? Tarvittavia tietoja siis olisi kirjailija, kirjan nimi ja kuinka paljon sitä luit maratonin aikana. Tämä helpottaisi koonnin tekemistä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s