Cleva crew vs Sea, URB14-festivaali, Kiasma-teatteri 6.8.2014
Mitä etsii kirjallisuusihminen tanssista? Kai tarinaa – kunnes tajuaa, ettei tarinaa tarvita vaan tunteita, teemoja, tilankäyttöä, ääntä, tunnelmaa ja paljon sellaista, mille ei ole sanoja, vain liike tai ilme tai sykähdys vatsanpohjassa. En ole tanssin asiantuntija, kunhan toisinaan tanssin, ja nyt sain kokea jotain ainutlaatuista, jotain, mitä jaksan etsiä. Toki tarinoitakin on: miten tanssilla voikaan ilmentää kohtaamisia tai matkoja, jotka johtavat aina johonkin saavuttamattomaan katsojan mielessä. Kohtaamisesta syntyy tarina muutamalla vuorosanalla tai yksinpuhelulla, kun yksi beatboksaa ja toinen vastaa suoltamalla ilmeettömiä analyyseja ihmissuhteista. Tai kun tanssiteokseen on liitetty rap-osio, jossa tanssijoiden (monitaiteilijoiden!) puhekieli vie Suomen eri kolkkiin, siihen, miten erilaisten taustojen yhdistyminen tuottaakin jotain uutta, ainakin silloin kun ihmiset ovat valmiita laittamaan itsensä likoon. Tästäkin voisi alkaa tarina, tai ajatelma, joka katoaa tai muuttuu muuksi, kun kohtaus vaihtuu uudeksi.
Koreografi Samir Akika ammentaa ideoitansa ihmisten kohtaamisesta, hän on ihminen, joka kysyy, on kiinnostunut ja näkee – ja kaiken lisäksi hän mitä ilmeisimmin pystyy kommunikoimaan visionsa työryhmälle. Cleva crew taas muodostuu taitavista tanssijoista, jotka tässä esityksessä osoittavat taitonsa ja kykynsä todella laajaan tulkintaan, ja koska esitys on ilmeisesti saanut muotonsa paljolti myös improvisaation pohjalta, lienee tanssijoiden osuus myös sisällöstä suuri. Katsojana ihmettelin, miten paljon materiaalia, erilaisia kohtauksia ja työtapoja onkin onnistuttu koostamaan niin, että vaikka loppu on ilmeinen, en missään vaiheessa halunnut odottaa sitä. Ihmettelin, miten ylipäätään on mahdollista yhdistää niin viimeistellysti liikettä ja ääntä, miten hienosti tanssijoiden yhteistyö ja rytmitys luokaan kokonaisuuksia, miten pysäyttäviä hetkiä valaistuksen, musiikin, hiljaisuuden ja tanssijoiden liikkeen myötä pystytäänkään viemään katsoja lähelle omia ajatuksiaan ihmisenä, naisena, median kuluttajana tai vaikkapa kasvattajana.
En kykene analysoimaan tai kuvailemaan tarkemmin, mutta lupaan viedä itseni uudestaan tanssin äärelle, ennakkoluulottomasti, niin kuin konserttiin tai keikalle, kokemaan ja näkemään. Tanssija-koreografi Samir Akikan ja katutanssiryhmä Cleva crew´n kohtaamisesta syntyi ällistyttävän moniulotteinen show, jossa toki tanssi oli pääosassa, mutta esitykseen oli ujutettu teatterin keinoja, laulua, musiikin ja valojen sekä kuvataiteen ilmaisuvoimaa.
Kaikkia värejä 