Kirjamessut ja alati kasvava lukupino

Piipahdin Helsingin kirjamessuilla kahdesti, perjantaina työpäivän päätteeksi ja uudestaan lauantaina (muka) pirteämpänä. Kävin kuuntelemassa muutamaa keskustelua, tapasin ystäviä sovitusti ja ihanasti myös sattumalta, haahuilin kirjapaljoudessa ja ihmettelin ihmismassoja. Oma kirjapinoni kasvoi vain kahdella teoksella, mutta mielikuvituskirjapino huojuu korkeuksissaan – voi kuinka paljon haluaisinkaan lukea! Kirjastokin ilmoitti kolmesta saapuneesta varauksesta, joten ostokset jäivät vähäisiksi (myös siksi, että minulla on edelleen pari joululahjakirjaa lukematta).

Perjantaina jäin Katri Vala -lavan ääreen kuuntelemaan Merete Mazzarellaa, jota haastatteli ihana Baba Lybeck. Mazzarellaa kiitän kirjarakkauteni voimistumisesta: Silloin en koskaan ole yksin -teos teki aikoinaan aikuisuuden kynnyksellä horjuvaan minuun valtavan vaikutuksen ja ikään kuin antoi luvan pysähtyä kirjojen äärelle, vaikka koko muu elämä oli yhtä sekamelskaa. Yksitoista vuotta sitten luin lähes kokonaan Mazzarellan siihenastisen tuotannon imetysmaratonin ohessa, mutta mitä sitten kävi? Miksi Mazzarella unohtui? Edes Fredrika Runebergista kertovaa teosta en ole vielä lukenut, vaikka muistan kuunnelleeni Mazzarellaa Tammen tilaisuudessa kirjan ilmestymisaikoihin. Lukulistaan Fredrikan lisäksi ainakin Marraskuu (se on odottanut vuosia hyllyssäni!) sekä uusi Aurinkokissan vuosi ja uusintalukuun Silloin en koskaan ole yksin.

IMG_8761

Merete Mazzarella ja Baba Lybeck (etualalla Päivi Alakosken uutuusromaaneja Pajulinnun huuto – lukulistallani sekin totta kai)

Perjantain tärppi oli ehdottomasti Emmi Itärannan haastattelu. Teemestarin kirja on yksi suosikkiteokseni, ja rakastuin Itärannan uutukaiseen Kudottujen kujien kaupunkiin keskustelun ja luennan perusteella. Kirjailija luki pari ensimmäistä sivua ja taisi lumota koko yleisön, minut ja vieruskaverini ainakin. Kirja on yksi juuri saapuneista varauksistani, joten lukulistalla se on kärkipäässä. Itärannan saapumista odotellessani ehdin hetken kuunnella Susanna Alakosken ja Mathias Rosenlundin keskustelua heidän teostensa synkistä teemoista. Alakosken tuotantoon olen ollut tarttumaisillani nähtyäni Sikalat-romaanin elokuvaversion Sovinto. Listalle siis ainakin yksi nimi lisää.

Perjantaina en jaksanut juuri katsella myyntipisteitä enkä oikeastaan lauantainakaan, jolloin kuitenkin vähän aikaa kiertelin antikvariaattiosastolla nostalgioimassa. Teoksen osastolta nappasin mukaani Ulla-Lena Lundbergin Jään ja Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme -tiiliskiven. Olin nimittäin juuri kuunnellut Marja-Leena Mikkolaa, joka puhui suhteestaan venäläiseen runouteen sekä kääntäjän työstään, ja  keskustelun jälkeen tuli puheeksi tämä Maria Tsvetajevasta kertova romaani, joka jo pitkään on odottanut hetkeään ja oli tyrkyllä alennuspöydässä. Listalle siis kaksi kirjaa lisää.

Lauantaina kuuntelin lisäksi Jari Järvelää, jonka tuotantoon olen tarttunut vasta nyt tänä syksynä, vaikka kirjailijan esikoisesta on jo 20 vuotta ja tuotanto on jo melko laaja. Järvelältä aion lukea jotain lisää, mutta lukulistalle en osaa nimetä vielä mitään. Vinkkejä suosikeista otetaan vastaan!

IMG_8762

Jari Järvelän kanssa keskustelemassa Tuula-Liina Varis

KirjaKallion ohjelmaa ehdin kuuntelemaan yhden keskustelun verran. Nadja Sumasen Rambo voitti Otavan nuortenromaanikilpailun, ja koska uudet (ja vanhat tietysti myös) nuortenkirjat kiinnostavat jo työnkin puolesta, tämä menee sille äärettömän pitkälle lukulistalle Itärannan teoksen kanssa alkupäähän. Rambosta keskustelijat nostivat esille esimerkiksi perhesuhteiden käsittelyn ja sen, miten tärkeää on kertoa teoksen päähenkilön kaltaisten nuorten tarinoita.

Sunnuntainakin olisi ollut mielenkiintoista ohjelmaa, mutta olen tyytyväinen näihin muutamiin keskusteluihin ja erityisesti siihen, että sain viettää paljon aikaa itsekin kirjoista ja lukemisesta pulisten. Nyt käperryn lukemaan ja lupaan lähiaikoina taas kirjoittaa lukemistani kirjoista.

PS. Onneksi messuista on kirjoitettu todella monessa blogissa! Ohjelmahan oli todella laaja ja älyttömän mielenkiintoinen, mutta varsinkaan perjantaiväsymyksessäni en uskaltanut tehdä suuria suunnitelmia keskustelujen suhteen, koska tiesin, etten olisi jaksanut keskittyä. Siksikin oli ilo lukea muiden ajatuksia ja muistiinpanoja kohtaamisista!