Heinäkuinen lukumaraton (on ohi tältä erää)

On siis virallisen lukumaratonpäivän aatto, ja bussini Sysmästä starttaa kohta. Samoin starttaa oma lukumaratonini, sillä yhteisestä maratonista ainakin osa kuuluu kuluttaa 8.7., ja osa maratoonaajista jatkaa siis vielä sunnuntaille.

Suunnitelmat lukumaratonin luettavien kirjojen osalta muuttuivat hieman, niin kuin aina käy. Panssarisydän oli luettava viime yönä loppuun, ja päätinkin  aloittaa Laura Gustafssonin Korpisoturista. Alkumatkalle lukumaratonissani toivon saavani seuraa pojastani, jonka kanssa ihan konkreettisestikin matkaamme bussilla kohti kotia. Ehkä nappaan hänen matkakirjaansa Painajaisten lintukoto (Siiri Enorannan nuortenfantasiaa).

IMG_3820

Aurinkoa ja kirjoja Sysmän torilla. Tapahtumassa oli kymmeniä myyjiä, laatikoittain kirjoja ja paljon innokasta yleisöä.

Taakse jää siis kesäinen Sysmä ja kirjakyläpäivät, joihin ehdimme osallistua vain aloitustohinoita ihmetellen. Yhden kirjan nappasin sieltä mukaan: Alice Munron novellikokoelman Hyvän naisen rakkaus. Ehkä luen siitä vielä jonkin kertomuksen tämän vuorokauden puolella.

7.7. klo 14.20. Nyt laitteet kiinni hetkeksi ja tien päälle läpi ihanan Päijänne-maiseman –  luku-urakka alkakoon!

IMG_3825

7.7. klo 15.50, bussin vaihto Lahdessa. Aloitin Korpisoturin, ja se on hyvä! Lukurauhaa hieman häiritsivät kiroilevat teinit (ei oma!) ja upeat maisemat. Etenin Ahman tarinassa ajoittain hymähdellen sivulle 78 ja sain matkakaverin tsempattua lukemaan 32 sivua, vaikka Painajaisten lintukoto kuulemma on ärsyttävän sekava (mutta sinnikkyys siis palkittiin – lukeminen jatkui vauhdikkaasti takkuisen alun jälkeen).

7.7. klo 19.20, kotisohvalla

Toisessa bussissa sain vielä luettua, mutta kotona piti pitää pieni lukutauko. Kuuluukin kuitenkin hieman muiden lukijoiden blogeihin, kovasti nyt jo luetaan! Korpisoturissa olen edennyt jo sivulle 194, enkä malttaisi lopettaa. Tästä tulee mieleen hieman Mikko-Pekka Heikkisen Terveisiä Kutturasta -romaani, ja silti tämä on tosi omaperäinen. Ehkä yhteistä onkin vain poikkeustilan kuvaus – Korpisoturin tilanne on tavallaan kutkuttavan realistinen ja pakottaa miettimään, miten hauras tämä systeemi onkaan. Ahma, päähenkilö siis, ei ole ajatuksineen yksin. No, siirryn iltahetkeksi riippumattoon ja nautin siitä, että kaikki toimii.

7.7. klo 21.15

Luin Korpisoturin. Hilpeys karisi loppua kohden, sulattelee nyt tuota kokonaisuutta. Hieno. Synkkä. Erikoinen.

Iltapala löytyikin kotoa, vaikka reissussa olimme tiistaista saakka, joten lukeminen ei häiriintynyt kauppareissun vuoksi (olisi minulla äänikirja kävelykengät varalle). Reissaaminen uuvuttaa ja lukeminen rentouttaa sen verran, että käyn iltahommiin. Iltasaduksi Painajaisten lintukotoa. Perjantaina sivuja 249 + se, mitä jaksan ennen unia.

Lauantai 8.7.2017 klo 9.10

Uni ei meinannut eilen tulla, vaikka silmät jo uupuivat lukemaan. Kuuntelin äänikirjaa (Anthony-isä Doerr: Kaikki se valo jota emme näe), ja vasta useamman torkutuksen jälkeen olin nukahtanut. Aamulla kelailin 15 minuuttia (torkutusaika) taaksepäin ja totesin nukahtaneeni noin minuutissa.

Illalla luin myös Painajaisten lintukotoa. Se vaikuttaa mielenkiintoiselta – tavallaan hyvinkin nuorelle sopivalta sadulta, mutta kerronta on varmaankin haastavaa ja se, että maailma on niin epätarkka. Henkilöt eivät ole aivan ihmisiä, eivät sitä miltä näyttävät. Liikoja ei selitellä, ja sehän voi nuoresta lukijasta olla joko turhauttavaa tai – toivottavasti – kiehtovaa.

Nyt tartun Kaimaan.

8.7. klo 14.30

Lukumaraton on osaltani ohi. Luin aamiaisen ja lounaan välillä Jhumpa Lahirin Kaimaa, ja tarina vei mukanaan. Aamupäivällä kävin kaupassa ja kävelyllä, jolloin kuuntelin äänikirjaa 50 minuuttia. Kaimaa luin maratonaikani puitteissa sivulle 183, mutta jatkan varmaankin illalla. Tästä teoksesta myöhemmin lisää, ja ensi viikon alussa koitan ehtiä koota ajatuksiani juuri ennen maratonia lukemastani Panssarisydämestä ja maratonin aikana luetuista/aloitetuista  kirjoista.

Tässä maratonissa luin yhteensä 552 sivua ja kuuntelin äänikirjaa 120 minuuttia. Lukuvalintojen suhteen olen tyytyväinen, vaikka en nyt uskaltanutkaan vielä aloittaa sitä lukematta jäänyttä klassikkoa (Saatana saapuu Moskovaan). Jonkinlaisen minimaratonin tai pari aion viettää sen parissa vielä ennen heinäkuun loppua, sillä klassikkohaasteen dead line lähestyy. 😉

Kiitos vielä emännälle eli Janelle! Käykääpä katsomassa muiden saavutuksia koko maratonin koontipostauksessa!

—   —   —   —   —   —   —

KOONTI:

Yhteensä luin 552 sivua

Äänikirjaa kuuntelin 120 minuuttia

Kirjat, joita luin kesälukumaratonissa 7.-8.7.2017:

Laura Gustafsson: Korpisoturi (Into, 2016) 249 sivua

Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto (WSOY, 2012) 120 sivua (alusta)

Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi, 2005) 183 sivua (alusta)

Kirja, jota kuuntelin:

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (WSOY:n äänikirja) 120 min. (keskeltä, olen aloittanut kirjan kuuntelun jo kuukausi sitten).

 

 

 

 

Mainokset

Kesälukumaraton 2017: suunnitelma

Tänä kesänä lukumaratoonataan jopa kolmena päivänä. Edellisen vauhtiin en kerennyt – ne kesäkiireet – joten 8.7. on tarkoitus lukea yhtä aikaa muiden kirjabloggareiden kanssa mahdollisimman paljon 24 tunnin aikana.

Lukumaratonhan tarkoittaa sitä, että vuorokausi pyhitetään lukemiselle. Näinhän voi sattua joskus ihan muutenkin, mutta yhteisestä lukumaratonista ihanan tekee se, että lukemista häiritseville perheenjäsenille ja/tai esim. somelle voi ilmoittaa syyn, miksi kirjat menevät kaiken muun edelle. Vielä kivempaa on se, että tietää, että joku muukin kirjoista hullaantunut raivaa kesälomastaan tai -lauantaistaan aikaa yhtäaikaiselle lukemiselle ja vieläpä raportoi siitä. Ja oma raportointi, lukusuunnitelmien tekeminen, suunnitelmien muuttaminen ovat nekin aivan hauskaa puuhaa.

Tällä kertaa maratonia emännöi Jane blogista Kirjan jos toisenkin.  Myös säännöt ja osallistujat löytyvät tuosta linkistä, mutta lyhykäisyydessään säännöt ovat, että osallistujat lukevat 24 tunnin aikana niin paljon tai vähän kuin ehtivät ja haluavat. Raportointivelvollisuutta ei ole, mutta onhan kirjakuvia mukava katsella tauoilla Instassa, ja päivittyvissä maratonpostauksissa voi käydä  tsemppaamassa lukijoita ja ihailemassa kirjavalikoimia ja edistymistä (ja joskus myös eväitä/lukunurkkauksia/riippumattoja).

Aloitan oman lukumatkani todennäköisesti bussissa  kotimatkalla Sysmän kirjakyläpäiviltä perjantai-iltapäivällä. Matkaan pakkaamani teokset (ja mahdolliset löydöt kirjakyläpäiviltä & kirppareilta) sanelevat osan perjantain ohjelmistosta, mutta arvelen, että viimeistään, kun pääsen kotiin, tartun ainakin johonkin näistä:

Jhumpa Lahiri: Kaima. Tätä on minulle suositeltu iät ja ajat, ja sopisipa teos ilmeisesti Muuttoliikkeessä-haasteeseenkin. Lahirin novellikokoelma Tuore maa löytyi juuri kirpparilta, joten ehkä sekin pääsee luettavaksi.

Laura Gustafsson: Korpisoturi. Olen luvannut tämän mielessäni seuraavaksi siskolleni, jonka syntymäpäivä sattuu maratoonauspäivälle. Hyvä muistutus. Hyllynlämmittäjän olisi aika siirtyä eteenpäin.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan. Noloa: klassikko lukematta. Nolompaa: aloitin jo tämän viime kesänä lukumaratonissa. Nolointa: en muista juuri mitään, en edes sitä, mihin jäin. Hyllynlämmittäjä jo vuodesta 2015.

Jo Nesbø: Panssarisydän. Kesällä voi lukea hömppää, eikö? Ja jos lukee Harry Hole -sarjaa, ei vissiin tarvitse lukea muuta, ainakin aika on vähissä (tässä järkäleessä on 795 sivua, aiemmat olivat hieman lyhyempiä). Ehkä tästä on jokunen sivu vielä jäljellä perjantaina…

Näistä siis valitsen jotain mielialan mukaan, ja tarkoitus ei ole lukea eikä edes aloittaa kaikkea! Mukaan saattaa hypätä novelleja omasta hyllystä tai jotain nuortenkirjallisuutta.

IMG_3630

Pinossa alimmaisena houkuttelee Orjattaresi (taas yksi lukematta jäänyt klassikko!), mutta sen olen luvannut säästää minilukupiiriini ensi viikolle.

Kerro, jos aiot maratoonata nyt tulevana viikonloppuna! Suosituksia ja ajatuksia valikoimasta kuulen myös mielelläni, samoin lukumaratonkokemuksista.

Talvi-iltain lukumaraton 2017

img_1835

Klassikkojen lumoissa -blogin Lukumato innostaa ihanaan lukunautiskeluun. Lukumaratonin säännöt ovat perinteiset, eli  24 tunnin aikana luetaan mahdollisuuksien mukaan paljon tai vielä enemmän, mutta maratonin voi tällä kertaa ajoittaa mille tahansa päivälle vuoden 2017 ensimmäisellä viikolla. Luetut raportoidaan tuonne Klassikkojen lumoissa -blogiin, josta siis voi käydä lukemassa säännöt (ja jossa voi ilmoittautua mukaan).

Aion lueskella hitaaseen tahtiin, pitää taukoja liikkuen, juoda paljon teetä ja katsoa myös odottamaani tv-sarjaa (hieman kirjallista sellaista, nimittäin Monika Fagerholmin romaanin pohjalta tehtyä).

Maratonia varten keräilin hyllystä lukuvuoroaan odottavia teoksia, mutta keskeneräinen Mätä pitää varmaankin lukea ensin. Tämän pikkutiiliskiven lisäksi kasasta löytyy niin novelleja, lasten- ja nuortenkirjallisuutta kuin yksi dekkarikin. Äänikirja ulkoilmalueskelua varten on myös ladattuna (siitä en tosin voi laskea sivuja).

img_1836

Kirjakasan takana piileskelee viimeinen joulusuklaarasia…

Aion aloittaa klo tänään klo 17.30 ja lukea ainakin illan ja huomisen aamupäivän. Päivitän tänne lukemisiani ja tunnelmia maratonin varrelta ja varmaankin lueskelen myös muiden maratonpostauksia ja vuosikatsauksia kirjablogeissa, mutta muuten yritän pysytellä erossa somesta.

Sunnuntai 1.1.2017 klo 17.40:

Jouduin järjestelemään aloituspaikkani uudestaan ja siirtymään olohuoneesta puoliskon Kummisetä-maratonin melskeestä, joten maraton alkaa hieman suunniteltua myöhemmin. Tartun turvalliseen Mätään, jonka seurassa kulunee tunti jos toinenkin…

1.1.2017 klo 21.10:

Yli kaksi tuntia hujahtikin fantasiamaailmassa, mutta sängyllä pötköttely alkoi väsyttää. Siirryn hetkeksi Lola ylösalaisin -sarjan pariin, ja jatkan lukemista ehkä vasta aamulla.

Sivuja luettuna 175.

 

2.1.2017 klo 8.50

Iltamyöhällä kömmin vielä sohvalle lueskelemaan tv-sarjan aloitusosan jälkeen. Teki mieli kaivaa Fagerholmin romaani hyllystä, päästä siihen outoon tunnelmaan. Ehkä sarjassakin vielä päästään…

Maratonin hienoin hetki tapahtui jo: poika könysi huoneestaan, ja kysyi, saisiko hänkin vielä lukea (mitäköhän siihen voi vastata…). Siinä sitten käperryimme sohvaan, ja poika vähän väliä kommentoi lukemaansa – esimerkiksi kehumalla kirjaansa.

Luettuja sivuja 252. Mätä ei ole aivan yhtä kiehtova kuin Odininlapsi, ja yritän päästä yli muutamasta minua häiritsevästä seikasta… Tietysti on selvitettävä, mitä Hirkalle ja Yminmaalle käy!

2.1.2017 Perun puheeni! Mätä kietoi minut valtaansa, vaikka meinasin tuskastua vaihtuviin paikkoihin, juonitteluihin, hienoiseen toisteisuuteen. Aamupäivä vietetty siis kulkien kohti Korpinkehiä, valtapelejä ja vaihtoehtoja pohdiskellen. Sarjan päähenkilöstä pidän todellakin, ja hahmojen arvaamattomuus on myös kiehtovaa. Selailin kirjavalintojani ja päädyin siihen, että fantasia saa hetkeksi riittää.

Sivuja 365.

 

2.1.2017 klo 13.45

Selailin vanhoja kirjoituksiani lukumaratoneista ja lukusuunnitelmista, ja muistin unohtaneeni keväällä saamani aarteen, Säkeilyvaaran. Se on huippu! Olenkin alkuiltapäivästä käpertynyt persoonallisten (runo-)esseiden ja mainioiden runojen keskelle, sainpa jopa puolison pohdiskelemaan Eino Leinon hiihtäjähahmoa luettuani runon ääneen. Silvia Hosseinin essee runosta on hykerryttävä! Olenpa yllättänyt itseni – siitä on kauan, kun olen lukenut runoja, eikä esseekokoelmiakaan ole lukuhistoriassani montaa. Ja olen innoissani!

Ulkona sataa lunta. Lähden kohta tammikuun hämärään päivään kävelytauolle. Nyt luettuja sivuja on 465. Olen tyytyväinen, jos ylitän 500 sivua, vaikka toisaalta olen enemmän kuin tyytyväinen jo nyt. Hyvä päivä.

img_1837

2.1.2017 klo 16.10

Kävely venähti, tosin ehdin kuunnella 50 minuuttia ensimmäistä Harry Hole -dekkaria. En tiedä, miksi lukuisista suositteluista huolimatta en ole tutustunut tähän sarjaan, mutta nyt annan sille mahdollisuuden. Lepakkomiehessä Harry lennähtää Australiaan, ja tuntuu hauskan ristiriitaiselta kuunnella tarinaa tuolla lumisateessa. Romaanissa on paljon vuoropuhelua, eikä se siksi ole äänikirjana niin toimiva kuin luettuna, mutta verkkaista tapahtumattomuutta on helppo seurata.

Nyt vielä runoja, esseitä ja ehkäpä yksi novelli. Olen saavuttanut tavoitteeni: nyt luettuna 507 sivua (50 min. äänikirjaa).

 

2.1.2017, viimeisten lukuhetkien tunnelmat & yhteenveto

Luin vielä kuusi runoa ja samoin kuusi miniesseetä Säkeilyvaarasta (30 sivua) ja aloitin Alice Munron Kerjäläistytön. Kyseessä on kertomuskokoelma, mutta ilmeisesti teos onkin ennemmin romaani, ja nyt ensimmäisen kertomuksen luettuani tiedän jo jonkin verran päähenkilö Rosesta, josta tarina kertoo. Tässä on jotain samaa kuin kesällä lukemassani Munron Karkulaisessa: kokonaisuus muodostuu hiljalleen, kun välillä keskitytään yksityiskohtiin, välillä harpataan ajassa eikä liikoja  selitellä. Karkulaisessa kolme novellia muodostivat samasta henkilöstä kertovan kokonaisuuden, ja niistä kirjoitinkin Julieta-elokuvaa tarkastellessani.

Säkeilyvaaraan palaan myöhemmin, mutta nyt jo suosittelen! Esseet ovat tavallaan kepeitä mutta hyvinkin tarkkanäköisiä, ja lukija säästyy liialliselta analyysisanastolta – runojen annetaan kukoistaa, samoin niiden herättämien tuntemusten ja muistojen, ja kirjoittajat antavat   henkilökohtaisenkin näkyä. Siispä myös niin runoja lukemattomat kuin Runousopeille allergisoituneet uskaltavat tähän tarttua!

Ja sitten se yhteenveto:

Kirjat, joita luin:

Siri Pettersen: Mätä (osittain, 359 sivua)

Satu Grünthal: Säkeilyvaara (osia, 173 sivua 233:sta)

Alice Munro: Kerjäläistyttö (31 sivua)

Jo Nesbø: Lepakkomies (äänikirja, 50 min.)

 

Sivumäärä: 563, josta 390 sivua proosaa ja 173 sivua runoja & miniesseitä.

Äänikirjan kuuntelua 50 minuuttia.

Onnenhetki: Yöllinen lukuhetki pojan kanssa.

Lukumaratonin positiivinen vaikutus lähipiiriin: altistuminen runolle.

Lukumaratonin muut hyvät puolet: (mm.) Säkeilyvaaran ja runoinnon löytyminen ja hyvät yöunet.

Seuraavaksi onkin pidettävä yksityinen kirjoitusmaraton…

 

Kirjoja, kuvitelmia, unta ja suklaata – sekä ihan vähän jalkapalloa (kesälukumaraton 2016)

Sunnuntai 10.7. klo 11.30

Kieltäydyin eilen metsäretkestä. ”Luen.” Nukuin tänään pitkään. Tein aamiaisen valmiiksi, väänsin puhelimen äänettömälle. Nostan Taisteluni 6:n esille. Kirjanmerkki on sivulla 316. Toivon salaa: ”Älkää pyytäkö minua tänään mihinkään!”

Kirjahyllyssäni odottaa suklaalevy, ruokapöydällä aamiainen ja kirjakasa. Kesälukumaraton alkaa!

Sunnuntai klo 13.35

Kaksi tuntia maratonia takana. Kaksi kupillista kahvia, 92 sivua Knausgårdia. Karl Ove on käynyt kaupassa, syönyt parvekkeella katkarapuja (joista on puhuttu useaan otteeseen viimeisen parinsadan sivun aikana) ja filosofoinut. Kärsimys on vähäisempää kuin alussa. Lillun Mälmön elokuisessa auringonlaskussa, kunnes huomaan, että ulkona paistaa aurinko. Siirryn parvekkeelle.

 

Sunnuntai klo 14.39

Viritettyäni riippumaton parvekkeelle ja kellahdettuani siihen saapuivat pilvet. Luin Alice Munron novellin Syntejä ja rikkomuksia. Keinuin hetken, torkahdin ja havahduin kylmyyteen ja sateen ropinaan. Sivuja luettuna 166. Onpa unelias tämä koitokseni, mutta mitäpä siitä! Tauoilla olen lueskellut muiden lukijoiden maratonin etenemistä. Luulen, että jos tämä olisi kilpailu, olisin se häntäpään lönkyttelijä. Etenen kuitenkin.

 

Sunnuntai klo 17.15

Luin vielä kuitenkin toisenkin Munron novellin (yhden säästin vielä Karkulainen-kokoelmasta vaikkapa iltalukemiseksi). Söin, keittelin teetä ja asetuin sohvalle aloittelemaan David Walliamsin Poika ja mekko -lastenkirjaa. Se kertoo pojasta, joka rakastaa kaikkea kaunista  – kuten paljettimekkoja – mutta jonka pitäisi tajuta, ettei esimerkiksi Voguen lukeminen kerta kaikkiaan sovi pojille. Ihana kirja ystävyydestä ja erilaisuuden arvostamisesta! Tarina imaisi mukaansa, ja luin koko kirjan. Luettuna nyt 428 sivua. Tauon paikka, pakko ulkoilla vähän!

image.jpg

Pinossa alimmaisina pojan Jalkapallo- ja Poika sinä olet -kirjat, ja alunperin lainasin Poika ja mekko -teoksen samaiselle lukijalle muiden suositusten perusteella. Jätän sen edelleen tyrkylle…

Välihuomio (sunnuntai klo 19.25): äänikirjapa etenee hitaasti! Kuuntelin Yöperhosta melkein tunnin  ja tarkistin kirjasta, paljonko etenin. 33 sivua! Alkoi taas sataa, kun pääsin vihdoin ulos. Maratonini jatkuu Knasun parissa.

 

Sunnuntai klo 22.55

Kävelyn ja kauppareissun jälkeen jaksoin hetken keskittyä Knausgårdiin, mutta tahti hidastui äkkiä: tiesin, että Taisteluni 6:ssa on laaja runoanalyysiosio, ja nyt se alkoi. Se on mielenkiintoista, mutta raskasta. Luin 68 sivua ja luovutin silmien lupsahdellessa jo puoli tuntia ennen EM-finaalia. Iltapalaa, jalkapalloa, ehkä vielä vähän Munroa keskiyöllä. Hyvää yötä!

Luetut sivut 529.

Maanantai klo 11.30

Sunnuntai-iltana luin kolmisenkymmentä sivua viimeistä novellia Munron Karkulaisesta, kunnes uni voitti. Lyhyehköjen unien jälkeen en suinkaan jatkanut kirjojen parissa, sillä Helsinki cup alkoi ja kentän laidalla piti päivystää jo ennen kahdeksaa! Aamupäivällä ehdin sentään lukea Karkulaisen loppuun (Selvänäköä-novelli, 72 sivua) ja aloittaa Saatana saapuu Moskovaan -klassikon. Kellon kilahtaessa 11.30 maratonin loppumisen merkiksi olin ehtinyt lukea johdannon ja 20 sivua itse romaania.

 

Odotan jo, että saisin taas asettua sohvannurkkaani jatkamaan lukemista, mutta nyt on hetki  puuhattava arkisempia asioita. Lisäksi haluan päästä tutustumaan muiden maratoonareiden lukemisiin – toki eilen jo jonkin verran lueskelin blogeja, mutta osa teksteistä oli tietysti vielä kesken.

 

Koonti

Luin yhteensä 633 sivua.

Kokonaan luin yhden kirjan (Poika ja mekko).

Osittain luin neljää eri kirjaa (Alice Munro: Karkulainen, Karl Ove Knausgård: Taisteluni, kuudes kirja, Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan sekä Katja Kettu: Yöperhonen).

Nukuin paljon. Lukeminen on rentouttavaa!

Olen tyytyväinen, että varasin koko sunnuntain kirjoille ja itselleni.

Ihmettelen, milloin ehdin kirjoittaa kaikesta lukemastani – mutta en ota stressiä.

Kesälukumaraton 2016

Blogistanian lukumaraton järjestetään huomenna sunnuntaina, ja sitä emännöi Ja kaikkea muuta -blogin Minna – kiitos jo etukäteen! Lukumaratonhan tarkoittaa sitä, että lukijat ja bloggaajat eri puolilla Suomea (ja maailmaa!) lukevat 24 tunnin aikana niin paljon kuin jaksavat ja ehtivät. Osan lukuajasta pitää osua sunnuntaille. Monet ovat jo asetelleet luettavaa pinoihin ja täyttäneet jääkaapin valmiilla herkuilla. Kohta se alkaa! Kun maraton on ohi, riittää blogeissa luettavaa ja katseltavaa, kun lukijat raportoivat lukuhetkistään. Ja lukuvinkkejä ropisee!

Lukulistallani on – yllätys, yllätys – Knausgårdin Taisteluni 6. Taisin taannoin maratoonata vitosen parissa… Luen vuoroin järkälettä paperisena ja e-kirjana, mutta koska tämä vaihtelu ei riittäne, tartun kevennyksenä Jenni Pääskysaaren Tyttö, sinä olet -oppaaseen tai ehkä David Walliamsin Poika ja mekko -lastenkirjaan. Keskeneräinen Munron Karkulainen vetää myös puoleensa, ja olisihan minulla kirja klassikkohaasteeseenkin aloittamatta (kauan hyllyssä vuoroaan odottanut kirpparilöytö Saatana saapuu Moskovaan sopisi niin hyvin tuohon haasteeseen, mutta miksen ole saanut sitä aloitettua?). Katja Ketun Yöperhonen löytyy myös puhelimestani äänikirjana, joten kävelylläkin voin tavallaan lukea!

image

Oma maratonini jäänee lyhyeksi tai ainakin katkonaiseksi, mutta aion keskittyä ihaniin kirjoihin sen minkä sukulaisvierailuilta ja jalkapalloilulta pystyn (saatan jopa lukea EM-finaalin aikana, mutta maanantaiaamuna alkava Helsinki Cup katkaisee lukurauhani). Aloitan sunnuntaina herättyäni, luen ja luen, käyn kävelyllä ja ehkä joogaan välillä. Ja luen taas niin paljon kuin jaksan ja ehdin. Riippumattokelille tilaus! Kesän on tarkoitus olla stressitön, ja lukumaraton tuokoon ennemmin nautintoja kuin paineita. Lukuiloa kaikille maratoonareille!

Blogistanian kesälukumaraton 6

Mietin pitkään, osallistunko ollenkaan kesän toiseen lukumaratoniin, kun aloitus uudessa työssä vei kesällä kerätyt voimat. Mutta mikäpä rentouttaisi paremmin kuin hyvän kirjan lukeminen riippumatossa?

Ilmoittautuminen tehty Oksan hyllyltä -blogiin, luettavaa valikoitu varmaankin ihan liikaa, puoliso lähetetty kauppaan – ja perinteisesti lupauduin illaksi taas leffaseuraksi, mutta ehkä sitä hetken voi olla edes hieman sosiaalinen.

Hyllystä valikoitui pääasiassa pian erääntyviä lainoja (Hotakaisen Buster Keaton, Pärttyli Rinteen Viimeinen sana ja Jari Järvelän Tyttö ja pommi), lasten- ja nuortenosastolta Aleksi Delikouraksen Nörtti ja David Walliamsin Herra Lemu, syyskuun lukupiiriin luettava Helinä Rautavaaran elämäkerta sekä ilmeisen ikuisesti kesken oleva Diiva. Siitä aloitan ja jatkan. Nuo nuortenkirjat saattavat jäädä lukematta, ellen saa jälkikasvua mukaan (viimeksihän poika olisi halunnut osallistua, mutta jalkapallo taisi viedä voiton).

image

Kello 20.20 vihdoin aloitan: kupillinen vihreää teetä ja Diiva sivulla 312. Ilta-aurinko yltää vielä varpaisiin, kun loikoilen parvekkeella riippumatossa.

Perjantai-ilta: Diiva eteni 51 sivua. Luin parvekkeella ja kuuntelin liikenteen vähenemistä. Jalkapallokentältä kuuluivat  pillinvihellykset ja etäiset huudot. Pojalle luin Herra Lemua puolitoista lukua ääneen ja jatkoin siitä sivulle 110. Sitten nukahdin ja nukuin yhdeksän tuntia. Illan saldo sivuina 162.

Lauantaiaamupäivä: Aamulla jatkoin Diivan parissa 78 sivua, pidin siivoustauon ja jatkoin lounaan jälkeen Herra Lemun lukemista. Kylläpä voi lukeminenkin olla hikistä puuhaa! Luin taas parvekkeella riippumatossa, mutta pakenin hellettä lopulta sisälle. Kello 13.30 luettuna 357 sivua.

Iltapäivä & ilta: Nukuin päivätorkut ja tartuin Tyttö ja pommi -jännäriin. Lähdin bussilla Itikseen synttäri- ja häälahjaostoksille ja  jämähdin bussista jäätyäni kadulle lukemaan, kun en olisi malttanut keskeyttää! Reissun jälkeen luin vielä riippumatossa, jätin saunavuoronkin välistä ja maltoin keskeyttää lukemisen vain kerran (rakas puolisoni oli laittanut ihanan illallisen), ennen kuin aurinko oli siirtynyt liian matalalle lämmittääkseen lukijan viluvarpaita. Kahdeksaan mennessä olin sivulla 210, mutta olihan kirja luettava loppuun, viimeiset sivut sisätiloissa vilttiin kääriytyneenä. Olen rakastunut!

Lukumaratonissa sivuja kertyi 567, ja jälkimainingeissa vielä 51 sivua Tyttöä ja pommia sekä 40 sivua Herra Lemua. Monta kirjaa jäi vielä avaamatta, mutta ensi viikolla saatan viettää taas aikaa riippumatossa. Tämän lukumaratonin ansiosta sain kerättyä talteen kesän lämpöä, ja taisinpa saada perheenikin innostumaan lukemisesta – Tyttö ja pommi alkoi kiinnostaa miestä (”Siis luitko sä tuon kirjan vaan tänään?”) ja Herra Lemuahan jo luimme ja kikattelimme yhdessä 11-vuotiaan kanssa. Vähän on pojalla toki kirittävää, mutta voimmepa lukea viimeiset luvut yhdessä.

Erityiskiitos maratonin emännälle ja tietysti teille lukijoille! Nyt lähden tutkailemaan, mitäs muut ovat lukeneet.

Ensimmäinen lukumaratonini

Perjantai-iltana lueskelen blogivirtaa ja törmään lukumaratoonareihin. Ja koska Knausgårdin viides taistelu odottaa lukijaansa, ilmoittaudun myöhäisheränneenä Hyllytontun listalle, keitän ison mukillisen teetä ja valikoin kirjakasasta kavereita Knausgårdille (Meriromaani ja Kun aika loppuu, vaikka varmasti yksikin kirja riittäisi). Sitten varmistan vielä, että perheenjäseneni viettävät aamupäivän  fudiskentällä, ja annan itselleni lukuluvan. Kyseessä on siis Blogistanian kesälukumaraton numero 5.

Perjantai-ilta

Vasta aloitettuani, puoli tuntia luettuani, puoliso muistuttaa, että olin luvannut katsoa Nälkäpelin viimeisen osan hänen seurassaan. Lukutauko. Elokuva on tylsähkö, ja sen jälkeen uni voittaa pian Taisteluni-tiiliskiven. Lämmittelynä siis reilu tunti lukemista ja kirjasta tehty elokuva.

Lauantaiaamu

Aamiaisella Knausgårdin seurassa. Saan luettua lähes sata sivua, kun 10-vuotias jalkapalloilija liittyy mukaan Punaparta-sarjakuvansa kanssa. Ilmoittaessani perjantai-iltana mahdollisesta lukumaratonista perheelleni poika hihkaisi heti haluavansa osallistua hänkin (mutta muisti sitten uudet nappiksensa ja urheilu voitti. Kymmenvuotias pohti, että seuraavana sadepäivänä sitten yhteinen lukumaraton, ja sehän sopii, tämä kun jäänee vielä harjoitteluksi).

Yli keskipäivän

Jutustelu-, kahvi-, päivitys- ja blogiselaustaukojen ohella Taisteluni, viides kirja eteni taas sata sivua. Keskittymiskykyni ei ole huipussaan, ja mietiskelen opiskelijaminääni, joka luki tuntitolkulla lukusaleissa, kahviloissa ja illalla vielä kotonakin. Knausgård luettelee tämän tästä lukemisiaan, pitäisikin kirjoitella itselle lukuvinkkejä ylös.

Iltapäivä (ja saunailta)

Seuraavan kerran lukumaratonille osallistuessani valmistaudun vähän paremmin. Lukemista häiritsevät retkievässuunnitelmat ja kaupparetki, syödäkin pitäisi, joten ehkä seuraavalla kerralla ruuat valmiiksi kaappiin. Iltapäivään sain raivattuaan myös joogatauon, ja se kyllä sopi hyvin ohjelmaan. Puhelimesta ehkä kannattaisi pysytellä erossa, ja lopulta saunakutsu naapurista houkutteli hetkeksi eroon Knausgårdista ja päätin lopettaa minimaratonini 22 tunnin ja 350 sivun jälkeen.

Tyytyväinen olen kyllä – oli ihanaa uppoutua kirjaan niin kuin joskus kauan sitten, vaikka kotityöt huutelivat. Lapsikin innostui rauhoittumaan kirjan ääreen (toki osaa se muutenkin), ja taidan tässä vauhdissa lukaista viimeiset kuusikymmentä sivua taistelua ennen huomista. En varmaankaan pysty osallistumaan seuraavaan yhteiseen maratoniin, mutta lupaan itselleni enemmän lukemiseen pyhitettyä aikaa. Kiitos järjestäjälle! Suosittelen myös vilkuilemaan muiden osallistujien blogeja!