Elokuinen lukumaraton

En olekaan pitkään aikaan osallistunut lukumaratonille, ja melkein en malttanut nytkään, kun piti olla retkeilemässä tämä viikonloppu. Miniflunssan vuoksi ei uskallettu lähteä metsään, joten mikäs olisikaan sen lohdullisempaa kotitekemistä kuin lukeminen. Elokuun alun maratonin järjestää Oksan hyllyltä -blogin Marika. Maratonilla siis luetaan (yleensä) vuorokauden ajan, ehkä raportoidaan luetusta kuvin ja/tai tekstein, ja lopuksi luetut kirjat ja sivumäärät kootaan yhteen. Tärkeintä on tietysti lukemisen ilo.

Koska päätin tarttua tähän  lukuhaasteeseen hieman yllättäen, en ole varautunut matkaan kunnon eväillä. Tärkein ainesosa eli luettavaa kyllä löytyy. Tartun ensin ehkä seuraaviin:

– kesäprojektini Tulevaisuuden arabin osat 2-4

– keskeneräiset kirjat eli Emma Hooperin Koti-ikävän laulut ja Carolina Setterwallin Toivotaan parasta (e- ja äänikirjana)

Tai sitten vaikkapa johonkin näistä:

Tässä kasassa on sekä nuortenkirja (Tosi raskas reissu), runoja (Leijonapatsailla, jonka tilasin itselleni jo maaliskuussa…), dekkari (ja Portugalin maisemia! Anu Patrakan Rui Santos -sarjan kolmas osa Totuuden portaat) ja muuta kiinnostavaa omasta hyllystä.

Tavoitteenani on nautiskella siitä, että saan vain lukea (tai kuunnella), sivumäärätavoitteita en aseta.  Maratonini alkakoon vaikkapa kahdeksalta, ja päivitän tähän etenemistäni muutamaan otteeseen (mutta muuten yritän pysytellä erossa laitteista).

— — —

1.8.20, lauantai-ilta:  Aloitin maratoonini kahdeksan jälkeen kuuntelemalla  Toivotaan parasta -romaania. Tarina on aika koukuttava, koska alku on niin surullinen ja aika dramaattinenkin.  Jatkan tätä varmaan vielä yöllä.

Kaivoin myös Tulevaisuuden arabin jatko-osat esille (ensimmäisen osan olin jo lukenut kesäkuussa). Toisessa osassa päähenkilö Riadin ja perheen elämä tuntuu entistä hullummalta, ja mitä pidemmälle luen, sitä enemmän ihmettelen äitiä, joka suostuu asumaan Syyriassa ankeissa ja henkisesti ahtaissa oloissa. Sarjakuvan tarina on siis piirtäjän omasta lapsuudessa, ja kuvattu perhe on muuttanut Ranskasta Syyriaan. Erityisesti koulu näytetään aivan kauheana. Kolmososaa pääsin puoliväliin ennen kuin alkoi väsyttää.

2.8. klo 10.20
Arvasin, että näin voi käydä: olen kolmen kirjan loukussa. Tulevaisuuden arabia ei malttaisi olla lukematta (koska odotan vieläkin epätoivoisena, että äiti päättää muuttaa Ranskaan ja ottaa lapset mukaan) ja Setterwallin Toivotaan parasta vuorottelee niin kutkuttavasti kahdessa  ajassa, menneen rakastumisessa ja toivossa ja nykyhetken tuskassa, että kuuntelin ”vielä yhden luvun” sika monta kertaa (en tosin yöllä, koska nukahdin…). Illalla jatkoin vielä Emma Hooperin Koti-ikävän lauluja, jonka miljöö on tosi kiehtova: syrjäinen kalastajakylä Kanadassa. Aika synkkä alku kyllä tässäkin…

Klo 14.50
Luin aamupäivällä Tulevaisuuden arabin 3. osan loppuun ja jatkoin Koti-ikävän lauluja. Siinäkin vaihtuu kuvattu aika niin kuin Toivotaan parasta -romaanissa, ja molemmat aikatasot ovat mielenkiintoisia. Kalastus elinkeinona tuntuu rankalta jo silloin, kun kyläläiset vielä saavat kalaa. Kokkaillessa kuuntelin Toivotaan parasta -äänikirjaa, mutta alkupuolen vetävyys on kadonnut. Erityisesti menneen ajan tapahtumat tuntuvat pitkäveteisiltä jaksoilta. Päädyinkin kuuntelemaan Aamukahvilla-podcastia – ja lopulta unohdin ruuan uuniin.

2.8. klo 20.03, maraton on ohi ja ihana Koti-ikävän laulut luettu loppuun. Pikaisesti kootusta maratonkirjakasasta en sitten tarttunut yhteenkään, sillä tämä Emma Hooperin haikea tarina vei mennessään. Pitää sulatella sitä hetki ja muistaa kirjoittaa myöhemmin toivosta, musiikista ja raa’asta luonnosta.

Tänään en aivan koko päivää ehtinytkään lukea, mutta maltoin asettua lempiharrastukseni pariin pitkästä aikaa. Kävin kyllä myös lueskelemassa muiden maratonkuulumisia, mikä sekin on hauskaa.  Illalla ehkä tartun vielä viimeiseen Tulevaisuuden arabiin.

Maratonilla luetut:
Emma Hooper: Koti-ikävän lauluja 354 s. (olin lukenut ennen maratonia  sivulle 25)
Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 ja 3, yht. 308 s.

Kuunnellut:
Carolina Setterwall: Toivotaan parasta 4 tuntia 50 minuuttia (vielä 8 tuntia jäljellä… Kuinkakohan käy?)

Yhteensä: 664 sivua lukemista ja 4 tuntia 50 min. äänikirjan kuuntelua.

 

Advertisement

Kirjavuosi 2017

Tänä vuonna luin paljon, mutta kirjoitin harmillisen vähän. Pari kertaa jo ajattelin, että näinköhän hiipuu kirjoista kirjoittaminen, mutta nyt selailtuani vuoden lukumuistoja päätin, että ensi vuonna varaan aikaa enemmän myös kirjoittamiselle. Ensimmäinen uudenvuodenlupaus on siis tehty ennen ensimmäisen päivän taianomaisia ensihetkiä.

 

Tänä vuonna luin melko paljon sarjakirjoja. Hurahdin Harry Hole -sarjaan, mutta jätin viimeiset osat odottamaan (yksi on kyllä hyllyssä loppulomaksi). Luin vihdoin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa, josta en VIELÄ ole kirjoittanut, mutta jonka tunnelmiin aion vielä palata. Viimeinen osa on sitä paitsi lukematta. Luin (tai siis kuuntelin) myös ruotsalaista Olivia Rönning  -dekkarisarjaa neljä osaa. Syksy taisi sujahtaa ohi dekkareitta näiden jälkeen.

 

Luin jonkin verran enemmän tietokirjoja kuin aiemmin. Viime vuoden koonnissa taisinkin toivoa, että tietokirjallisuus saisi tilaa lukemistoissani. Yksi tärkeistä tietokirjoista on juuri lukemani 1947 (siitä hieman lukumaratonpostauksessa), ja muita mieleen jääneitä ovat Koko Hubaran Ruskeat Tytöt sekä Eetu Kauppisen Miten lauluni syntyvät. Jälkimmäisestä taisin kirjoittaa vain Insta-vinkkauksen, vaikka muistan kyllä miettineeni teosta laajemminkin lukiessani – ja taas: miksi en kirjoittanut, mikä sykähdytti, hykerrytti tai oivallutti? Toisaalta tämä on sellainen mukava selailukirja, että joitain lukuja voisi hyvin lueskella uudestaankin.

 

Osallistuin myös lukuhaasteisiin, joista laajin oli Helmet-kirjastojen lukuhaaste. En saanut kaikkia kohtia täyteen, mutta siitä kiitän itseäni, että tänä vuonna luin yli 50 kirjaa, mikä on minulle paljon (70 kirjaa, ja muutama aloitettu ja kesken jäänyt). Suketuksen Muuttoliikkeessä-haasteeseen luin useammankin kirjan. Tämä aihepiiri kiinnostaa edelleen tai entistä enemmän, ja lukujonossa on tälläkin hetkellä muiden haastepostauksista bongattuja kirjoja. Sivumennen-podcastissa esiteltiin Hyllynlämmittäjä-haaste, ja jo lukulistaa laatiessani taisin kirjoittaa, että nämä kirjat luen seuraavan 12 vuoden aikana, vaikka aikaahan oli oikeasti vuosi. Luin 2,5 kirjaa 12:sta, hups. Onneksi luin kaikkea muuta hyvää, ja nuo hyllynlämmittäjäthän pysyvät hyllyssäni (paitsi se kesken jäänyt saa jatkaa matkaa). Klassikkohaasteeseenkin osallistuin (myös kesällä), ja tammikuussahan se jatkuu taas.

 
Vuoden sävähdyttävimpiä kirjoja ovat olleet ainakin Anni Kytömäen Kivitasku, Pajtim Statovcin Tiranan sydän, Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat (postaus tulossa), Chimamanda Ngozi Adichien  Kotiinpalaajat, Yaa Gyasin Matkalla kotiin, Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät… En ole lukenut ainakaan loppuun yhtään huonoa kaunokirjaa, ja koska en ehdi tuhlata aikaani kirjoihin, jotka eivät innosta, vielä vähemmän ehdin sellaisista kirjoittaa. Onneni onkin ollut löytää mahtavia kirjasuosituksia blogeista ja kuulla mielenkiintoisista luettavista kirjanystäväystäviltäni.

Entäs ensi vuosi? Olen luvannut kirjoittaa enemmän, hyvä. Luen paljon, edelleen kaunoa, tietoa ja nuortenkirjoja. Odotan Napoli-sarjan kolmatta osaa. Osallistun lukemattomiin lukuhaasteisiin. Luen pari klassikkoa (ainakin). Luen Knasun kutosen loppuun. Kokoan uuden Hyllynlämmittäjä-kasan ja käytän ahkerasti kirjastoa. Aion myös kirjoittaa muusta kulttuurista kuin kirjallisuudesta, ainakin teatterista ja tietenkin Sodankylästä.

Ihanaa uutta lukuvuotta kaikille kirjojen ystäville!

Kesälukumaraton 2017: suunnitelma

Tänä kesänä lukumaratoonataan jopa kolmena päivänä. Edellisen vauhtiin en kerennyt – ne kesäkiireet – joten 8.7. on tarkoitus lukea yhtä aikaa muiden kirjabloggareiden kanssa mahdollisimman paljon 24 tunnin aikana.

Lukumaratonhan tarkoittaa sitä, että vuorokausi pyhitetään lukemiselle. Näinhän voi sattua joskus ihan muutenkin, mutta yhteisestä lukumaratonista ihanan tekee se, että lukemista häiritseville perheenjäsenille ja/tai esim. somelle voi ilmoittaa syyn, miksi kirjat menevät kaiken muun edelle. Vielä kivempaa on se, että tietää, että joku muukin kirjoista hullaantunut raivaa kesälomastaan tai -lauantaistaan aikaa yhtäaikaiselle lukemiselle ja vieläpä raportoi siitä. Ja oma raportointi, lukusuunnitelmien tekeminen, suunnitelmien muuttaminen ovat nekin aivan hauskaa puuhaa.

Tällä kertaa maratonia emännöi Jane blogista Kirjan jos toisenkin.  Myös säännöt ja osallistujat löytyvät tuosta linkistä, mutta lyhykäisyydessään säännöt ovat, että osallistujat lukevat 24 tunnin aikana niin paljon tai vähän kuin ehtivät ja haluavat. Raportointivelvollisuutta ei ole, mutta onhan kirjakuvia mukava katsella tauoilla Instassa, ja päivittyvissä maratonpostauksissa voi käydä  tsemppaamassa lukijoita ja ihailemassa kirjavalikoimia ja edistymistä (ja joskus myös eväitä/lukunurkkauksia/riippumattoja).

Aloitan oman lukumatkani todennäköisesti bussissa  kotimatkalla Sysmän kirjakyläpäiviltä perjantai-iltapäivällä. Matkaan pakkaamani teokset (ja mahdolliset löydöt kirjakyläpäiviltä & kirppareilta) sanelevat osan perjantain ohjelmistosta, mutta arvelen, että viimeistään, kun pääsen kotiin, tartun ainakin johonkin näistä:

Jhumpa Lahiri: Kaima. Tätä on minulle suositeltu iät ja ajat, ja sopisipa teos ilmeisesti Muuttoliikkeessä-haasteeseenkin. Lahirin novellikokoelma Tuore maa löytyi juuri kirpparilta, joten ehkä sekin pääsee luettavaksi.

Laura Gustafsson: Korpisoturi. Olen luvannut tämän mielessäni seuraavaksi siskolleni, jonka syntymäpäivä sattuu maratoonauspäivälle. Hyvä muistutus. Hyllynlämmittäjän olisi aika siirtyä eteenpäin.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan. Noloa: klassikko lukematta. Nolompaa: aloitin jo tämän viime kesänä lukumaratonissa. Nolointa: en muista juuri mitään, en edes sitä, mihin jäin. Hyllynlämmittäjä jo vuodesta 2015.

Jo Nesbø: Panssarisydän. Kesällä voi lukea hömppää, eikö? Ja jos lukee Harry Hole -sarjaa, ei vissiin tarvitse lukea muuta, ainakin aika on vähissä (tässä järkäleessä on 795 sivua, aiemmat olivat hieman lyhyempiä). Ehkä tästä on jokunen sivu vielä jäljellä perjantaina…

Näistä siis valitsen jotain mielialan mukaan, ja tarkoitus ei ole lukea eikä edes aloittaa kaikkea! Mukaan saattaa hypätä novelleja omasta hyllystä tai jotain nuortenkirjallisuutta.

Pinossa alimmaisena houkuttelee Orjattaresi (taas yksi lukematta jäänyt klassikko!), mutta sen olen luvannut säästää minilukupiiriini ensi viikolle.

Kerro, jos aiot maratoonata nyt tulevana viikonloppuna! Suosituksia ja ajatuksia valikoimasta kuulen myös mielelläni, samoin lukumaratonkokemuksista.